YK:n julistamaa maailman ympäristöpäivää vietetään 5. kesäkuuta ja sitä on vietetty vuodesta 1972 lähtien. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on tullut enemmän näkyviin Covid-pandemian aikana. Ihmisten terveys ja luonto linkittyvät tiiviisti toisiinsa. Jotta vältämme kasvien ja eläinten sukupuuttoon kuolemisen ja vältymme uusilta pandemioilta, tulee luonnosta pitää hyvää huolta. Monimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä, jotta elämän edellytykset maapallolla voidaan taata. Monet eliöt ja elinympäristöt ovat ihmisten toiminnan vuoksi uhanalaistuneet. Rauhoittamalla luonnonsuojelualueita sekä suojelemalla luontotyyppejä ja eliölajeja voidaan turvata monimuotoisuutta. Vuonna 2019 julkaistun kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n raportin mukaan luonnon monimuotoisuus köyhtyy tällä hetkellä ennennäkemättömän nopeasti ympäri maailmaa. Maailmanlaajuisesti n. miljoona eläin- ja kasvilajia on uhassa kuolla sukupuuttoon, joista monet jo lähivuosikymmeninä. Luonnon köyhtyminen on käynnissä myös Suomessa. Tuoreimman uhanalaisuusselvityksen eli Punaisen listan mukaan Suomessa joka 9. laji on uhanalainen. Tämä kuulostaa varsin hälyttävältä ja huolestuttavalta! Suomen luontotyypeistä joka toinen on uhanalainen. Suomessa mantereella harvinaisimpia luontotyyppejä ovat esim. metsälammet, muutamat erilaiset lehdot, lehtomaiset kankaat, jalopuustoiset kangasmetsät sekä monet suotyypit kuten korvet, rämeet ja luhdat. Erityisesti terveleppäluhtia ja pähkinälehtoja tulee säästää ja ennallistaa. Rannikon ja vesistöjen luontotyypeissä on uhanalaisia tyyppejä, esim. Itämeren rantojen fladat, kluuvit, harjusaaret, keskiravinteiset merenrantakalliot, kalliolammikot sekä rakkohauruvallit ja merenrantakaislikot. Myös osa merenrantojen keto- ja niittytyypeistä ja hiekkarannoista on uhanalaisia. Suomessa luonnon köyhtyminen johtuu erityisesti metsäelinympäristöjen muutoksista, esim. metsien uudistamis- ja hoitotoimista sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun vähenemisestä. Seuraavaksi yleisin lajien uhanalaistumiseen vaikuttava syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu ja rehevöityminen. Tunturilajit ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutokselle ja se vaikuttaa merkittävästi uhanalaistumiseen.  

Luonnon ja lajien monimuotoisuuden suojelu

  Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan koko yhteiskunnan panos ja luonnonvaroja on käytettävä kestävästi. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille meille. Lakiin kuuluu oikeus terveelliseen ympäristöön ja se on julkisen vallan pyrittävä turvaamaan. Kansalaisilla pitää myös olla mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Suomessa ympäristöministeriö ohjaa ja valvoo luonnonsuojelua. Ministeriö valmistelee luonnon monimuotoisuutta turvaavat lait ja vastaa niiden toimeenpanon yleisestä valvonnasta. Ympäristöministeriö valmistelee myös luonnonsuojeluohjelmat ja perustaa ohjelmien mukaisia luonnonsuojelualueita. Ministeriön vastuulla on hyväksyä merkittävien luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat. Kun taas metsähallitus hoitaa maamme suojelualueita suurimmalti osin. Suomen ympäristökeskus tekee luonnon monimuotoisuutta käsittelevää tutkimusta ja arviointeja. Tutkimuksissa arvioidaan eliölajien ja luontotyyppien uhanalaisuutta, tutkitaan luontotyyppien hoito- ja kunnostamismenetelmiä, ekosysteemipalvelujen merkitystä sekä niiden ja luonnon monimuotoisuuden vuorovaikutusta. Suojelun tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat niille luontaisilla levinneisyysalueilla. Suomen eliölajeista noin puolet tunnetaan niin hyvin, että lajien uhanalaisuus on kyetty arvioimaan. Suomen lajiston uhanalaisuusarviointi on yksi maailman kattavimmista. Suomessa laji pystytään rauhoittamaan lailla, joka säädetään luonnonsuojelulaissa, tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi erillisellä asetuksella. Tästä linkistä näet vuoden 2019 listan Suomen uhanalaisista lajeista: https://www.ymparisto.fi/punainenlista EU:n luontodirektiivin liitteessä 2 on 69 arvokasta Suomessa esiintyvää luontotyyppiä, joista 22 on ensisijaisesti suojeltavia. Natura – 2000 alueet on perustettu näiden luontotyyppien suojelemiseksi. Suomen ympäristökeskus on tehnyt toimintasuunnitelman uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi ja se valmistui vuonna 2008. Tämän suunnitelman tavoitteena on ollut pysäyttää luontotyyppien uhanalaistuminen vuoteen 2020 mennessä ja parantaa näiden luontotyyppien tilaa. Luonnon tilan paranteamiseen pyritään mm. seuraavilla toimilla:

• parantamalla luontotyyppitietojen tasoa ja niitä koskevia tietojärjestelmiä
• täydentämällä elinympäristöjen säilyttämisen, hoidon ja ennallistamisen keinovalikoimaa
• kehittämällä taloudellisia kannustimia ja ohjauskeinoja alueiden ja luonnonvarojen käytössä
• seuraamalla uhanalaisten luontotyyppien tilan kehitystä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Kansainvälisiä sopimuksia ja strategioita suojelun edistämiseksi

  Suomi on ollut kauan mukana luonnonsuojelun kansainvälisessä yhteistyössä, ja Suomea sitovat useat kansainväliset luontosopimukset. YK:n biodiversiteettisopimus (CBD) on keskeisin luonnon monimuotoisuutta turvaava sopimus. Tämän tavoitteena on ekosysteemien, kasvi- ja eläinlajien suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö ja geenivarojen saatavuudesta koituvien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako. Monimuotoisuutta turvataan alkuperäistä luontoa ja lajeja tukevilla toimilla. Kahden vuoden välein järjestettävä YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssi (COP, Conference of the Parties) on sopimuksen ylin päättävä elin. Maailman maat koittavat parhaillaan neuvotella uudesta kehyksestä luontokadon estämiseksi. Tavoitteena on määritellä keskeiset päämäärät ja mitattavat tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja elvyttämiseksi. Tavoitteena on nettopositiivisuus eli se, että ihmisten toiminta tuottaa luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Tämä on sama tavoite, jota Ekomatkaajakin haluaa toiminnallaan saavuttaa. Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (Convention on international trade in endangered species of wild flora and fauna, CITES) päämääränä on suojella luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä valvomalla niillä käytävää kauppaa. Sopimukseen kuuluu lajeja, jotka ovat uhanalaistuneet tai ovat vaarassa uhanalaistua niillä käytävän kansainvälisen kaupan seurauksena. Bernin sopimus eli Euroopan luonnonsuojelusopimus (Convention on the Conservation of European Wildlife and Natural Habitats) koskee Euroopan luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja niiden elinympäristöjen suojelua. Sopimus on johtanut Euroopan yhteisön lainsäädäntöön (Natura 2000-verkosto sekä luonto- ja lintudirektiivit).   -Anniina   Lähteet: Hel.fi Luonnontila.fi YM.fi