Kestämätön kehitys rannikkoalueilla, johtui se sitten hotellien tai asuinrakennusten nopeasta kasvusta, voi tuhota merikilpikonnien munimisalueita.

Jotkut uhat ovat ilmeisiä, kuten lisääntynyt veneliikenne ja ruoppaus, mutta muut vähemmän tunnetut uhat voivat johtua muista ongelmista, kuten vaikka ajoneuvoliikenteestä rannalla, mikä voi vaikuttaa hiekkaan ja hankaloittaa naaraan pesän kaivamista.

Ilmastonmuutos

Munan lämpötila voi määrittää merikilpikonnan jälkeläisten sukupuolen haudonta-aikana. Lämpimämpi ilma ja hiekan lämpötila voivat helposti johtaa harvempaan urosten kuoriutumiseen, mikä häiritsee tehokasta lisääntymistä.

Valekarettikilpikonnille tehty tuore tutkimus ennustaa ilmastonlämpenemisskenaarioiden pohjalta, että Yhdysvaltojen Valekarettikilpikonnien populaatio muuttuisi erittäin naarasvoittoiseksi jopa yhden asteen ilmastonlämpenemisen seurauksena.

Lämpiävät meret voivat myös johtaa yhä ankarampiin myrskyihin, mitkä voivat tuhota munimisrantoja tai riuttoja, joilta merikilpikonnat hakevat ruokaa.

Saasteet

Ei ole mikään salaisuus, että muovi löytää usein tiensä mereen.

Joillakin merikilpikonnalajeilla on pitkälle erikoistunut ruokavalio, kuten haavoittuvalla nahkakilpikonnalla, jonka ruokavalio koostuu lähes kokonaan meduusoista, tai haukannokkakilpikonnalla, jonka ruokavalio koostuu pääasiassa merisienistä.

Merikilpikonnat voivat erehtyä luulemaan muovipusseja meduusoiksi tai pienempiä roskia kaloiksi, leväksi tai muiksi ravinnonlähteiksi.

Yhdysvaltojen, Australian ja Etelä-Afrikan itärannikon, sekä itäisen Intian valtameren ja Kaakkois-Aasian tutkimuksiin perustuen on arvioitu, että jopa 52 % merikilpikonnista on niellyt roskia.

Brasiliassa 50 kuolleelle merikilpikonnalle tehty tutkimus osoitti, että muoviin tukehtuminen oli kuolinsyy 13,6 %:lle tutkituista vihreistä merikilpikonnista.

Adrianmerellä Valekarettikilpikonnille toteutetussa samankaltaisessa tutkimuksessa löydettiin 35 %:lla kilpikonnien suolista jätteitä, mistä 68 % oli pehmeää muovia.

Rannikolla lisääntyvä keinotekoinen valosaaste on toinen todellinen uhka muniville merikilpikonnille. Se onkin johtanut lähes 1800 merikilpikonnan menetykseksi Karibianmerellä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Hotellien ja muiden rakennusten valot voivat estää naarasta munimasta tai saada vastakuoriutuneet poikaset hämmentymään ja vaeltamaan merestä poispäin.

Mitä me voimme tehdä

Rakastetut merikilpikonnalajit ovat jo saaneet huomiota, mutta on vielä paljon, mitä voimme tehdä.

Merikilpikonnien suojelu uhanalaisia lajeja koskevan lain nojalla on ollut olennaista merikilpikonnien suojelussa, sillä ainakin kuusi merikilpikonnapopulaatiota on lisääntynyt merkittävästi lain käynnistämien toimenpiteiden ja listausten, kuten räätälöity lajinhoito ja kalastusmääräykset, seurauksena.

Järjestöt, kuten maailman villieläin järjestö auttavat lisäämään tietoisuutta merikilpikonnista ja työskentelevät paikallisten yhteisöjen kanssa vaihtoehtoisten taloudellisten mahdollisuuksien kehittämiseksi, jotta yhteisöjen ei tarvitse laskea talouttaan kilpikonnien munien keräämisen varaan.

He tekevät yhteistyötä myös kansallisen valtamerien ja ilmakehän hallinnon kanssa vähentääkseen kilpikonnien joutumista vahingossa verkkoihin kalastuksen yhteydessä kehittämällä erityisiä kalastusvaloja, joiden on osoitettu vähentävän tätä ongelmaa 60–80 %.

Yksilöt voivat auttaa merikilpikonnia opiskelemalla ja tekemällä viisaampia valintoja nauttia mereneläviä ja valistamalla lähipiiriään kestävän kalastuksen vaikutuksista.

Merikilpikonnien elinympäristöjä voi myös suojata tukemalla kilpikonnaystävällistä matkailua ja valitsemalla lomakohteet sen mukaan, missä tehdään töitä sen eteen, että pesät pysyvät turvassa rannoilla, valot sammutetaan yöksi, toteutetaan rantavalvontaohjelmia ja tiedotetaan vieraille selkeästi, asianmukaisesti ja läpinäkyvästi.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, tee osuutesi jätteen vähentämisen eteen. Vältä kertakäyttöisen muovin käyttöä, etenkin muovipussien ja osallistu rantojen siivoukseen.

Lue lisää kohteistamme ja siitä miten sinä voit auttaa kilpikonnia vapaaehtoistyössä!

-Sonia