Biodiversiteetin säilyttäminen mahdollistaa elämän maapallolla

Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat jo kauan olleet huomioitavia aiheita liittyen maapallomme, sen luonnonvarojen sekä sen moninaisuuden säilyttämisessä. Maapallon kantokyky on jo pitkään ollut todellisella koetuksella, ja sen puolesta puhuu muun muassa tarve laskea vuotuinen ylikulutuspäivä. Päivä, jolloin uusiutuvat luonnonvarat on vuodelta käytetty loppuun. Suomalaisten mittapuulla tarvittaisiin lähes neljä maapalloa kattamaan kulutuksemme. Meillä sekä meidän tulevilla sukupolvillamme on vain yksi maapallo käytettävissämme, miksi emme siis kohtele sitä arvostavammin? Ilmastonmuutos, lajien sukupuutto, jäätiköiden sulaminen ja luonnonvarojen tuhlaus ovat vakavasti otettavia asioita, joihin olisi tullut kunnolla puuttua jo vuosia sitten, mutta vielä nyt tapojamme muuttamalla voimme pelastaa mitä on pelastettavissa.

Sir David Attenboroughn juontamassa dokumentissa Totuus sukupuutosta (Extinction: The Facts), perehdytään tarkemmin eri lajien entistä nopeampaan tuhoutumisvauhtiin ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Maapallon monimuotoisuus, biodiversiteetti, on katoamassa nyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ja tämän seurauksena miljoona eläin- ja kasvilajia ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Vuonna 2019 YK teki selvityksen maailman luonnon tilasta, josta selvisi, että kaikissa eliöryhmissä ovat populaatioiden koot vähentymässä. 1970-luvulta lähtien maailman selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 % ja isojen nisäkäslajien määrä 75 % niiden entisiltä elinalueilta. On myös huomattu, että lajikatoa tapahtuu samanaikaisesti ympäri maailmaa. Se ei siis ole aluekohtainen ongelma, vaan koskettaa tällä hetkellä koko maapalloa. Sukupuutto on luonnollinen ilmiö itsessään, mutta nyt meneillään oleva sukupuuttoaalto on satakertainen sen luonnolliseen vauhtiin verrattuna. Muutoksen on alettava nyt, sillä aikaa ei enää ole hukattavaksi.

Ekosysteemissä kaikki on vahvasti linkittynyt yhteen

Lajikadolla ei ole vaikutusta vain kyseisiin lajeihin, vaan koko maailman ekosysteemiin. Kaikki luonnossa on sidoksissa toisiinsa, joten kaikkia tarvitaan kokonaisuuden toimimiseksi. Osaltaan ihmisten nopeuttama ilmastonmuutos on iso uhka lajeille. Se vaikuttaa ravinnon saantiin, lisääntymiseen ja siirtymiseen alueilta toisille. Kun lajit eivät enää selviä nykyisillä asuinalueillaan muuttuneen ilmaston vuoksi, ne joutuvat siirtymään uudelle, kunnes uutta sopivaa aluetta ei enää ole. Tällä hetkellä eniten biodiversiteettiä vähentää elinympäristöjen tuhoaminen. Luonnontilaisia alueita on esimerkiksi maailman kosteikoista menetetty jo lähes 90 % ja jäättömästä pinta-alasta 75 % muokattu ihmisten toimesta. Maata otetaan yhä enemmän ja enemmän viljelykäyttöön, vaikka sitä on otettu jo riittävästi tuottamaan se ravinto, jonka tarvitsemme.

Hyönteislajien katoaminen erityisesti on suuri ongelma, vaikkei sitä luultavasti tulisi ensimmäisenä ajatelleeksi. Hyönteiset ovat tärkeä osa ravintoketjua, sillä ne toimivat ravintona sadoille tuhansille lajeille. Lisäksi niillä on iso rooli myös kasvien pölyttämisessä, joka on elintärkeää meille kaikille. Ilman kasvien toimintaa maapallolla ei olisi happea, ilmakehän hiilidioksidia ei sidottaisi, vettä ei puhdistettaisi eikä maa olisi suojeltuna sateelta. Kasvien toimintaan vaikuttaa myös maaperän monimuotoisuus ja nyt maapallon pinta-ala on noin 30 % köyhtynyt siitä, mitä se ennen on ollut. Maaperän eliöiden tehtävä on hajottaa orgaanisia aineita takaisin kasvien käyttöön niille ravinteiksi. Mikäli maaperän eliöt eivät kykene toimimaan köyhtyneessä maaperässä, alueen kasvillisuus ei saa tarvittavia ravinteitaan. Nyt kasveista jo neljännestä uhkaa katoaminen kokonaan.

Syy-seuraus-suhteet, ihmisten konkreettinen vaikutus, uudet pandemiat?

Lisää ensi viikolla osassa 2!

Neea