Oletko suunnitellut lähteväsi vapaaehtoistyöhön Phra Thongille?
Tässä blogissa kerromme omaan kokemukseen perustuen siitä, minkälaisia työvuoroja Phra Thongilla merikilpikonnaprojektissa on.
Päiväkohtainen aikataulu Phra Thongilla
5.30 Rannalla mahdollisten merikilpikonnan jälkien monitorointia, jonka jälkeen aamupala
9.00 Säämittaukset
9.30-11.30 Merikilpikonnien käyttäytymisen seuranta läheiseltä kukkulalta
13-14 Lounas
14 – Merikilpikonnien käyttäytymisen seuranta läheiseltä kukkulalta
19.30 Päivällinen
Päiväkohtaisia aikatauluja ei kirjata ylös, vaan seuraavan päivän ohjelma suunnitellaan yhdessä edellisenä iltana. Tyypillinen työpäivä on 3 – 6 tuntia pitkä ja saattaa jakautua aamuvuoroon ja iltavuoroon. Kun vapaaehtoisia on enemmän, saatat saada enemmän vapaa-aikaa. Jos kilpikonna saapuu munimaan, muuttaa se aikataulut hetkessä ja vapaa-aikaa ei välttämättä olekaan. Vapaa-aikaa on kuitenkin riittävästi joka päivä.
Päiväkohtainen aikataulu omiin kokemuksiin perustuen
Päivä 1
Aikainen herätys bungalowissa. On vielä ihan pimeää eikä mistään kuulu ääniä. Olemme lähdössä tänään retkelle.
Kokit ovat hereillä ja klo 6:45 saamme aamupalaksi riisikeittoa, mehua ja kahvia. Lähdemme liikkelle klo 7. Suuri osa pitkistä matkoista kuljetaan lava-auton kyydissä. Osallistumme meriruohoprojektiin paikallisen tutkijan, Barryn kanssa. Rannan ulkonäkö muuttuu lasku- ja nousuveden mukaan. Pääsemme tutkimaan läheltä mm. merisiilejä ja simpukoita. Barry on todella innostunut työstään ja opimme paljon uutta hänen kertoessaan projektistaan. Tutkimusalue on todella laaja ja on ilo nähdä projekti lyhyesti, kunnes vesi jo nousee, peittää alueen ja lähdemme pois. Saaren lajisto on pitkälti vielä tutkimatta, joten Barryllakin riittää vielä tutkittavaa! Klo 9 tutustumme merimakkaroihin, jotka kasvavat lammessa, kunnes ne myydään. On todella outo tunne pitää merimakkaraa kädessä – tästä pitää ottaa kuva!
Klo 10 tutustumme kansalaisjärjestön ylläpitämään museoon ja siivoamme museolla. Täällä pääsee näkemään mm. eri vaiheisiin kehittyneitä merikilpikonnia. Museota esitellään myös turisteille. Kansalaisjärjestö saa turisteilta pienen pääsymaksun ja esittely tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Klo 11:30 on mahdollisuus käydä ostoksilla kylän pienessä kaupassa. Moni päättääkin jättää vähän rahaa paikallisille ja ostaa jotain pientä evästä kaupasta. Klo 12 on lounaan aika. Menemme syömään kylän ainoaan ravintolaan, jossa meille on tarjolla nuudelia, tofua ja keitettyjä kasviksia. Jälkiruoaksi on tuoretta ananasta.
Klo 13-14:30 vapaa-aikaa. Moni menee uimaan, snorklaamaan, sukeltamaan tai lukemaan kirjaa riippumattoon.
Klo 14:30 moni vielä jatkaa vapaa-ajan viettoa, mutta haluan mennä valmistamaan koristeita rannalle huuhtoutuneista muoviroskista. Valmistamme rikkinäisistä rannalta löytyneistä sandaaleista koristeita. Tämä taito opetetaan paikallisille. Jatkossa he voivat itse valmistaa kilpikonnalta näyttäviä koristeita.
Klo 16:15-18:15 on päivän ensimmäinen työvuoro: Hornbill kukkulalla kilpikonnien ja veneiden monitorointi. Työvuoron aikana oli tuulista ja varjoisaa, joka helpottaa työntekoa. Kahdessa tunnissa uppoaa helposti omiin ajatuksiinsa, kun istuu paikallaan tuijottaen upeaa merimaisemaa. Tänään emme näe kilpikonnia kukkulalta.
Klo 19:30 on illallisen aika. Kokit ovat valmistaneet meille massaman currya, riisiä ja kananmunia. Jälkiruoaksi on tuoretta ananasta ja melonia. Päivän aikana askelmittariin kertyy 15.600 askelta.
Päivä 2
Aikainen herätys, repun pakkaaminen ja lähtö klo 6:30 rantakävelylle. Tarkkailemme, onko kilpikonna käynyt munimassa rannalle yön aikana. Menomatka tuntuu aina raskaammalta kuin paluumatka, koska jalat uppoavat hiekkaan joka askeleella. Kilpikonnan rantahiekkaan jättämiä jälkiä ei näe, jos kävelee vedenrajassa. Matka tuntuu loputtoman pitkältä, koska ensimmäisellä kerralla ei tiedä kuinka pitkälle pitää kävellä. Aurinko on vasta nousemassa ja se helpottaa kävelyä. Pääsemme kääntöpaikalle, jonka jälkeen alkaa paluumatka. Syömme pienet eväät ja nautimme hiljaisuudesta. Valitettavasti emme näe jälkiä hiekassa, mutta toteamme silti tehneemme hyvää työtä. Tärkeintä on, että joku kävelee rannan joka aamu. Jos pesä olisi löytynyt se olisi ehkä siirretty turvallisempaan paikkaan rantahiekalta. Paikalliset ovat vuosisatoja syöneet kilpikonnan munia, joten haluamme näyttää paikallisille, että uhanalaisten merikilpikonnien suojelu on tärkeää työtä. Onneksi kansalaisjärjestö tekee ympäristövalistustyötä ja paikallisista varsinkin nuorimmat alkavat hiljalleen ymmärtää työmme merkityksen.
Kävelyn jälkeen pääsemme aamupalalle. Tarjolla on leipää, pannukakkua, mehua ja kahvia. Aamupalan jälkeen on lähtö sääasemalle. Nousuveden aikaan vesi voi peittää lähes koko rantahiekan ja kuljemme sääasemalle vuorokaudenajasta riippuen kävellen hiekkarantaa pitkin tai veden pinnalla kulkevan itsetehdyn kellukkeen kyydissä. Mittaamme lämpötilan ja veden lämpötilan. Mittaamme myös nousuveden korkeuden. Kello on 11 ja tähän mennessä askelmittariin on kertynyt 18.400 askelta.
Lounas on klo 13 ja tarjolla on nuudelia, kanaa ja tuoretta ananasta.
Vapaa-aikaa klo 14-15.
Klo 16-17 ohjelmassa on rantojen siivous, joka tehdään yhteistyössä paikallisen resortin kanssa. Rantojen siivous tehdään yhdessä kerran viikossa, mutta lisäksi jokainen saa toki kerätä roskia esimerkiksi aamukävelyn aikana tai vapaa-ajalla. Kun kaikki isoimmat roskat isolta ranta-alueelta on kerätty ja olemme saaneet täytettyä kymmenen isoa jätesäkkiä alamme olla helteen uuvuttamia meille tarjotaan resortilla kylmät juomat. Illallinen on klo 19:30 ja tarjolla on riisiä, kanaa ja nuudelikeittoa. Päivän aikana kertyi yhteensä 32.000 askelta.
Päivä 3
Klo 7:30 aamupalaksi pannukakkua, leipää, mehua ja kahvia. Savanniretkipäivä alkaa klo 8. Normaalisti vietämme aikaa rannan tuntumassa, mutta tänään pääsemme lava-auton kyydillä tutustumaan saareen paremmin. Saaren keskiosa on savannia. Korkeimmat kohdat ovat noin 12 metriä korkeat kukkulat saaren pohjoisosassa. Saaren itäosa on mangrove-metsää. Saaren länsi-osa on 15 kilometrin pituinen lähes autio ranta, jolla kilpikonnat pesivät. Retken aikana pysähdymme tutustumaan luontoon paremmin. Käymme myös paikallisella orkideafarmilla ja paikallisessa koulussa.
Tänään on myös mahdollisuus päästä ostoksille. Täällä ostoksilla käyminen tarkoittaa yleensä sitä, että voit ostaa esimerkiksi kylmän juoman tai pientä evästä ja jättää samalla rahaa paikallisille.
Saarella tulee aina varautua yllätyksiin. Retken piti olla jo loppumassa kun kuulimme, että rannalta on löydetty kahdet kilpikonnan jättämät jäljet. Lähdemme saman tien katsomaan jälkiä. Saavumme retkeltä suoraan lounaalle klo 13:45. Ruoaksi on nuudelia ja kanaa. Loppupäivä on vapaa-aikaa. Illalliseksi on riisiä, kanaa, ananasta ja banaania. Vaikka riisiä ja kanaa on lähes joka päivä siihen ei todellakaan kyllästy. Kokit tekevät todella herkullista ruokaa! Päivän aikana yhteensä 16.600 askelta.
Kilpikonnan jättämien jälkien perusteella päädytään siihen, että rannalle pitää lähteä seuraavana yönä. Osa vapaaehtoisista lähtee koko yöksi klo 20-09 rannalle katsomaan, palaako kilpikonna munimaan. Seuraavana aamuna kuulemme, että he olivat tehneet kolmen tunnin mittaisia kävelyitä rannalla ja nukkuneet vuoroissa lyhyitä tunnin unia.
Päivä 4
Yövuorossa olleilla on tänään vapaapäivä.
Me muut lähdemme klo 9-11 Hornbill kukkulalle. Kilpikonna tulee iloksemme tervehtimään meitä pintaan 15 minuutin välein. Kirjaamme lomakkeeseen, missä kohtaa näimme kilpikonnan. Tänään kukkulalla on kuuma ja pidämme sateenvarjoa pään päällä, jotta jaksamme istua helteessä pari tuntia. Aamuvuoron aikana askelmittariin kertyy yhteensä 4000 askelta. Loppupäivä on vapaata. Illalliseksi on riisiä, kanaa ja vesimelonia.
Nämä muistiinpanot on kirjattu ylös maaliskuussa 2019.
Tutustu tarkemmin Phra Thongin kohteeseen ja lue Julian kokemuksista saarella.
Seuraava kausi alkaa 1.1.2022. Hae mukaan! Lähetä meille sähköpostia info@ekomatkaajat.fi
13 ajatusta aiheesta “Työvuorot Thaimaassa Phra Thongin saarella”
Kuulostaapa paitsi kiinnostavalta niin myös tärkeältä työltä. Tuollainen päiväaikataulu todella olisi mieleeni, vaikka varsin pitkältä päivät kuulostavatkin.
Vaikka olenkin aamu-uninen, herään tällaisiin merkityksellisiin työvuoroihin aina täynnä intoa ja energiaa. Vapaaehtoistyön ansiosta jaksan tehdä työtä, vaikka olisi kuinka pitkiä päiviä. Monesti olen ottanut lisävuoroja, koska en ole osannut levätä 😀 Näissä päivissä on kuitenkin aina paljon vapaa-aikaa, joten ei ole ikinä tuntunut, että tekee paljon työtä eikä ehtisi lepäämään.
Tuo yöllä kilpikonnien odottaminen kuullostaa jännältä! Itse asiassa kerran olen, iihan turistina, tehnytkin sitä, tosin silloin kyseisen saaren työntekijät tulivat meille kertomaan, ihan sisätiloissa tapahtuvaan odotukseen, että nyt kannattaisi lähteä rannalle … olihan se munimisen seuranta ihan jännää, kerran ainakin.
Hei Pirkko. Varmasti on ollut elämyksenä ainutkertainen ja jännä. Vapaaehtoistyössä lisäarvoa antaa kilpikonnien tietoinen auttaminen. 🙂
Mielenkiintoista lukea, minkä verran on työtä ja minkä verran vapaa-aikaa. Ja mukava tuo ajatus yhdistää voimat paikallisen resortin kanssa roskien keräämiseksi. Kerättävää siellä kyllä varmasti riittää.
Onpa kiva lukea tällaisia vähän erilaisia matkatarinoita. Hurjan pitkiltä kyllä kuulostavat nuo päivät, kun on vapaaehtoistyöstä kyse!
Meille on tosi tärkeää, että työtä tehdään yhdessä paikallisten kanssa. Lisäksi roskista yritetään aina vähintäänkin osa hyötykäyttää, ei vain kierrättää.
Päivien pituus kohteissa vaihtelee riippuen mm. siitä onko kohteessa vähän vai paljon vapaaehtoisia ja onko kilpikonna munimassa tai munat kuoriutumassa. Toki pitää myös olla vapaa-aikaa – sitä täällä on aina ollut tarpeeksi kaikille. Hiilikädenjälki on suurempi kun vapaaehtoinen aikaansaa enemmän positiivisia ilmastovaikutuksia kohteessa. Meille on tärkeää, että työtä on riittävän paljon, jolloin sillä on oikeasti merkitystä, että matkustetaan kohteeseen.
Tosi mielenkiintoinen postaus. Kiva oli lukea tarkempaa infoa päivän kulusta ja aikatauluista. Ihanaa, että kilpikonnia autetaan <3
Mielenkiintoista lukea ihan konkreettinen aikataulu päivän kulusta. Usein nälkäisenä olevana ihmisenä mietin vaan, että olisko siellä kasvisruokaa ollenkaan…? 😉
Olipa mielenkiintoista lukea asiasta, josta ei itsellä ollut oikeastaan mitään käsitystä. Teet tärkeää työtä, hienoa, että jaat kokemustasi, niin että muutkin tietäisivät tästä. Aila
Ekomatkaajien tarina alkoi jo vuonna 2008 merikilpikonnien suojelusta. Tärkeä aihe!
Hei Sanna, kohteessa on tarjolla todella herkullista kasvisruokaa ja moni sanookin ettei ole missään syönyt niin hyvää tofua kuin täällä!