Ensimmäinen ulkomaan matkani oli ystäväni kanssa Thaimaahan 2014. Matkani tavoitteena oli kokea mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja hienoa. Valitettavasti yksi aktiviteeteista oli norsuratsastus. Retken kohde oli keskellä ei mitään ja pieniä polkuja meni ryteikön keskellä. Mietin heti ensimmäisenä, missä ihmeessä norsut ovat. Kävelimme pidemmälle metsää, josta norsut löytyivät valmiina ratsastusta varten. Olin aivan haltioissani ja hieman peloissani, koska näin norsun suoraan nenän edessäni ensimmäistä kertaa elämässäni. Norsut olivat kuitenkin todella rauhallisia eikä tehneet oikein mitään, ellei niitä ”käsketty tekemään”.

Nousimme kyytiin ja lähdimme liikkeelle. Istuimme paikallisen miehen (kuskin) takana. Hän kyseli kuulumisia ja keskustelimme siinä niitä näitä. Yhtäkkiä norsu pysähtyi ojan notkolle ja kuski löi norsua päähän puisella kepillä, jossa oli teräksinen koukku. Olin aivan järkyttynyt ja kysyin, miksi hän löi norsua. Mies vain nauroi eikä vastannut. Hän löi uudestaan, jolloin korotin jo ääntä ja pyysin lopettamaan lyömisen. Mies oli hiljaa ja matka jatkui. Minulla alkoi olla hieman outo ja inhottava olo. Matkan aikana mies löi norsua toistamiseen ja huusin siinä tunne vyöryssä ”Lopeta! Norsua sattuu! Lyön kohta sinua tuolla kepillä.” Jälleen mies vain nauroi.

Saavuimme takaisin lähtöpisteeseen. Olin vihainen ja surullinen samaan aikaan. Paikalliset riisuivat norsut satuloistaan ja sitoivat niiden jalat tolppia vasten niin, ettei ne päässeet liikkumaan melkein ollenkaan. Saimme ruokkia vielä norsuja ja otin kokonaisen banaanitertun ja annoin sen norsulle, jolla ratsastimme. Menin aivan norsun viereen ja silitin sitä. Huomasin samalla, että sillä valui kyyneliä poskea pitkin. Minusta tuntui niin pahalta. Minullakin pääsi itku. En tiennyt silloin, että norsut itkevät ja ovat herkkiä eläimiä. Hotellissa menin googleen etsimään tietoa norsuratsastuksista ja muusta eläinturismista Thaimaassa. Olin järkyttynyt ja tunsin oloni syylliseksi, että olen tukenut näin hirveää toimintaa.

Tapahtuneen jälkeen kerroin kaikille ystävilleni, jotka tiesin matkustavan Thaimaahan, että eivät tukisi tämän kaltaista toimintaa, itse erehdyin tähän.

Itse tämän hirveyden kokeneena minulla on vain palavampi halu auttaa eläimiä ja kannustaa muitakin valitsemaan vastuullisen matkailun hupimatkailun sijaan.

Olen todella iloinen, että pääsin Ekomatkaajille työharjoitteluun, koska pääsen kirjoittamaan, kertomaan ja oppimaan paljon uusia kiehtovia asioita eläinten ja ympäristön suojelemisesta.

Iiris