Ekomatkaajilta kysytään tai ihmetellään aika ajoin syitä sille, miten toimintamme voi olla vastuullista, jos kuitenkin lennetään maailman toiselle puolelle merikilpikonnia auttamaan. Mitä hyötyä on auttamisella, jos samalla syntyy ilmastolle haitallisia hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat myös osa ongelmaa? Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt kasvavat, aiheuttaen tuhoja rannoille, joilla merikilpikonnat munivat. Lisäksi hiekan lämpötila vaikuttaa suoraan merikilpikonnanpoikasen sukupuoleen, lämpimämmän hiekan aiheuttaen erittäin naarasvoittoisen populaation. Mitä hyötyä auttamisella siis loppujen lopuksi on?

Ihminen on suurin uhka, mutta samalla myös mahdollisuus uhanalaisten lajien säilymiselle

Ilmastonmuutostakin suurempana uhkana voidaan pitää itse ihmistä. On tietysti totta, että ihminen aiheuttaa toiminnallaan ilmaston lämpenemisen, johtaen epäsuorasti merikilpikonnien uhanalaistumisen. Paikan päällä kohteissa, kuten Kreikassa, Thaimaassa ja Costa Ricassa, esiintyy kuitenkin myös uhkia, jotka ihminen suoraan omalla toiminnallaan luo.

Merikilpikonnien munat ovat monien paikallisten suurta herkkua, kalastustoiminnan seurauksena monet merikilpikonnat hukkuvat (kyllä, merikilpikonnilla on keuhkot ja ne joutuvat käymään säännöllisesti pinnassa haukkaamassa happea) kilpikonnien jäädessä verkkoihin kiinni sekä matkailun kasvaessa rannoille on rakennettu yhä useampia hotelleja, kaventaen näin koko ajan merikilpikonnien pesimisaluetta. Mainitsemisen arvoista on myös se, että merikilpikonnien pesimisrannat sijaitsevat usein alueilla, joiden jätteidenkäsittely ei ole kunnossa tai se on ylirasittunut liikamatkailun vaikutuksesta. Roskia täynnä olevat rannat eivät houkuttele merikilpikonnia nousemaan rannalle pesimään sen enempää kuin sinua houkuttelisi kaivautua rantahietikkoon roskien keskelle ottamaan aurinkoa.

Suojelet merikilpikonnia ottamalla kauppaan mukaan oman kangaskassisi, lähettämällä dokumentit paperisen sijaan sähköisenä sekä kierrättämällä jätteesi oikeaoppisesti. Suorat teot kohteessa ovat kuitenkin ne, joilla merikilpikonnia pelastetaan.

Miksi auttamisessa ei riitä vain se, että lahjoittaa rahaa luotettavalle vapaaehtoistyöorganisaatiolle?

Ongelma on sama kuin monessa muussakin yrityksessä ja organisaatiossa: tarvitaan resursseja. Vapaaehtoistyöorganisaatiot kohteissa tarvitsevat taloudellisen tuen lisäksi auttavia käsiä kaivamaan merikilpikonnan munia niiden pesistä turvaan keinohautomoihin, jalkoja tutkimaan pitkiä rantaviivoja mahdollisten pesien varalta sekä silmiä näkemään esimerkiksi haavoittuneen merikilpikonnan. Etelä-Afrikassa silmiä ja käsiä tarvitaan myös ottamaan valokuvia eläimistä, jotta tietokannoista tulisi mahdollisimman monipuoliset.

Merikilpikonnat ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavien kymmenien vuosien aikana. Kuten ilmastonmuutoksesta tiedämme, ei tekemistemme vaikutukset näy aina heti konkreettisesti ympäristössämme. Tämän takia tekemisen aika on nyt, jotta vuonna 2040 merikilpikonnat sekä muut uhanalaiset eläimet olisivat vielä turvassa. Ihmisten toimien takia sukupuuttoon kuoleminen ei ole osa evolutiivista prosessia.

Sinä voit auttaa, konkreettisesti, jättäen merkityksellisen kädenjäljen kohteeseen jokaisella vastuullisuuden tasolla pelkän negatiivisen jalanjäljen sijaan. Ilman vapaaehtoisia petoeläinten, valosaasteen sekä ihmisten takia vain 3/10 merikilpikonnanpoikasesta selviytyy pesästä mereen. Sinun avullasi poikasten selviytymismahdollisuudet kolminkertaistuvat. Lajin säilymisen kannalta etenkin pesien turvaaminen on tärkeää, ja tämä onnistuu vapaaehtoisten avulla.

Merikilpikonnia pääsee auttamaan kauttamme Thaimaassa tammi-maaliskuussa, Kreikassa huhti-/toukokuusta alkaen syksyyn saakka ja Costa Ricassa vuoden ympäri. Safarimatkoille Etelä-Afrikkaan pääset myös sinulle sopivimpana ajankohtana ympäri vuoden.

Jakamalla tämän tekstin autat myös. Kiitos, kun teet hyvää!

Lue lisää miten voit vaikuttaa eläinten hyvinvointiin.